Ecc 4 | FinSTLK2017 | STEP | Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä heillä ole lohduttajaa. Väkivaltaa tekee heidän sortajiensa käsi, eikä heillä ole lohduttajaa.

Ecclesiastes 4

Mihin tosi onnellisuus ei perustu

1 Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä heillä ole lohduttajaa. Väkivaltaa tekee heidän sortajiensa käsi, eikä heillä ole lohduttajaa. 2 Ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka ovat vielä elossa, 3 ja näitä molempia onnellisemmaksi sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla. 4 Minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

5 Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa. 6 Parempi on koura täynnä lepoa kuin kädet täynnä vaivannäköä ja tuulen tavoittelua.

7 Minä näin turhuuden auringon alla: 8 Tuossa on yksinäinen, hänellä ei ole toista, hänellä ei ole poikaa eikä veljeäkään, mutta millään hänen vaivannäöllään ei ole loppua, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Kenen hyväksi sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja on paha asia.

9 Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstään hyvä palkka. 10 Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa, mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös. 11 Myös, jos kaksi makaa yhdessä, heillä on lämmin, mutta kuinka voi yksinäisellä olla lämmin? 12 Yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäikeinen lanka helposti katkea.

13 Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen, kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa neuvoista vaarin. 14 Sillä vankilasta tuo lähti tullakseen kuninkaaksi, vaikka oli syntynyt köyhänä edellisen kuninkaan hallitessa. 15 Näin kaikkien, jotka elivät ja vaelsivat auringon alla, olevan nuorukaisen puolella, tuon toisen, joka oli astuva hänen sijaansa. 16 Ei ollut loppua kaikella sillä väellä, niillä kaikilla, joita hän johti. Mutta jälkipolvet eivät hänestä iloitse. Sillä sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Tie onneen

17 Varo jalkasi, kun menet Jumalan huoneeseen. Tulo kuulemaan on parempi kuin tyhmien teurasuhrin anto, sillä he ovat tietämättömiä, ja niin he tekevät pahaa.